Jälkeä
Muru nauttii ulkona kuoppien kaivamisesta puun juurien kohdalta, se ilmeisesti haistaa ne maan alta. Tästä innostuneena olen nyt muutamaan otteeseen kokeillut Murun kanssa makkarajälkeä :) Murun jälki on ollut ensimmäisillä kerroilla suora ja vain muutaman metrin mittainen. Muru hoksasi touhun tarkoituksen jo ensimmäisellä kerralla, eikä se tuumaa "nahoissaan pysyä", kun tietää pääsevänsä jäljestämään, eli kovin mieluista touhua tämä tuntuu sille olevan :) Taitojen karttuessa on tarkoituksena kokeilla verijälkeäkin ;) Alla Aktiivicolliet sivustolta kopioitu teksti jäljestyksestä."Jäljestystekniikan opettaminen, ns. makkarajälki. Jäljestäminen on hyvä aloittaa alustalla, jossa on vähän aluskasvillisuutta. Matalaheinäinen pelto on tähän tarkoitukseen erinomainen. Oikea jäljestystekniikka opetetaan makupalojen avulla. Makupalojen on hyvä olla helposti nieltäviä ja pienehköjä – näin koira syö ne nopeasti jäljeltä eikä jäljestys keskeydy syömiseen. Jäljen alkuun tallataan ns. makkararuutu, johon ripotellaan muutamia makupaloja. Aluksi voidaan tehdä myös muutaman kerran pelkkiä makkararuutuja, joiden avulla koira oppii yhdistämään makupalat maasta lähtevään hajuun. Makkararuudun reunasta lähtee itse jälki. Ohjaajan on aina tiedettävä jäljen aloitus- ja lopetuskohta, jotta harjoitus voidaan viedä oikein läpi. Pellolla jälki voidaan merkitä paaluilla ja metsässä merkkausnauhalla. Jälki tallataan aluksi hyvin voimakkaasti niin että maa rikkoutuu kunnolla. Aluksi jälki on yhtenäinen – toisen jalan kantaosa koskettaa ensimmäisen jalan varvasosaa. Makupala sijoitetaan jalanjäljen varvasosaan – näin koira löytää makupalan haisteltuaan jalanjäljen ja saa palkkion oikeaan suuntaan etenemisestä.
 |
Vähitellen
jalanjälkien väliä pidennetään, alkuvaiheessa jalanjälkien väli
olisi hyvä olla kuitenkin noin puolet normaalista askelmitasta.
Oikean jäljestystekniikan opettamisessa on tärkeää, että koira syö
kaikki makupalat jäljeltä ja että koira etenee jäljellä vain
eteenpäin. Koira pidetään lyhyessä hihnassa, ja aluksi jäljestystä
ohjataan tarkasti. Koiran ei anneta rynnätä jälkeä eteenpäin, vaan
sitä ohjataan jalanjäljeltä seuraavalle, kunnes se oppii itse
hakemaan seuraavan jalanjäljen siirtymällä jälkeä eteenpäin nenä
maassa. Lisäksi sitä ei päästetä taaksepäin, josta se voisi jopa
löytää makupalan. Ohjaaja voi auttaa koiraa ”haistelemalla” jälkeä
itse kädellä. Tällöin koira usein kiinnostuu hajusta ja löytää
makupalan. Tarkka jälkikoira haistelee jokaisen jalanjäljen. Näin
jälki ei katoa ja kepit löytyvät helposti, kun koira jäljestää koko
ajan jäljen päällä. Tuuli saattaa ”siirtää” jäljen sivuun, ja aluksi
olisikin hyvä tehdä jäljet myötätuuleen – näin tuuli ei haittaa
koiran jäljestystä.
Ensimmäisten jälkien pituudet riippuvat koiran iästä. Pienelle pennulle tehdään lyhyitä muutaman metrin jälkiä ja varttuneemmille noin 25–50 metrin jälkiä. Jäljen pituutta lisätään nopeasti, ja näin koira hahmottaa paremmin makkarajäljen tarkoituksen. Jäljen pituus riippuu koirasta. Jos koiralla on vaikeuksia keskittyä jäljen ajamiseen, tehdään lyhyempiä jälkiä. Tärkeää olisi, että alkuun mahdollisimman moni harjoitus onnistuu niin, ettei koira keskeytä jäljestystä. Näin sen motivaatio ajaa jälkeä kasvaa, ja jälkiä voidaan pidentää. Jäljen päähän voidaan laittaa joko ”makkarakeko”, ruokapurkki tai lelu, jos koira palkkautuu hyvin leikkimisestä. Jos koira on hyvin innostunut jäljestämään, se voidaan nostaa jäljeltä pois ennen jäljen loppua – näin sille jää mielikuva siitä, että jälki olisi jatkunut vielä."
Suora lainaus: http://www.aktiivicolliet.net/jalkikoiran_koulutuksesta.htm
0 kommenttia: