Siirin toipuminen steriloinnista (osa 1) ja Murun korva
SiiriSiirillä oli aika Kälviän eläinlääkärille tiistaina klo 12.00. Vartin yli se oli jo unessa. Olin ottanut tiistain töistä vaihtovapaaksi (korvaan tunnit lauantaina tuomaroimalla mätsärissä, mikäs sen mukavempaa).
Siirin paino oli 4,5kg, sydän kuunneltiin (ei sivuääniä). Eläinlääkäri ei saanut kanyylia laitettua kumpaankaan etutassuun vaan joutui laittamaan sen takatassuun. Tämä eläinlääkäri on kuitenkin rauhallinen ja varma otteissaan ja "tartuttaa" sen mielentilan koiraankin, joten useampi pistäminen ei ollut Siiristä ihan niin kamalaa (tai vaihtoehtoisesti se jännitti niin, ettei uskaltanut liikkua) Toivottavasti ensimmäinen vaihtoehto kuitenkin :) Siiri nukahti pöydälle käsieni päälle.
Leikkaus kesti vain 30 min ja sain mennä katsomaan kun Siiri oli vielä leikkauspöydällä. Jotenkin tuo tilanne kun näkee koiransa pöydällä, kieli ulkona, silmien valkuaiset näkyvissä tuntui todella pahalta, vaikka tiesin, että se vain nukkuu. Sain myös nähdä poistetun kohdun ja munasarjat. Eläinlääkäri ei ainakaan maininnut niissä olleen mitään tavallisesta poikkeavaa, joten oletan niiden olleen ihan normaalit.
Kannoin miltei tajuttoman koiran autoon boksiin. Siellä se nukkui koko automatkan. Kotona olimme kahden maissa. Siirillä oli "taju kankaalla" todella pitkään, iltapäivällä neljän aikoihin se alkoi näyttää "elonmerkkejä". Rakkaallame heilui kuitenkin häntä, kun sitä puhutteli vaikka silmät olivat auki ja valkuaiset yhä näkyvillä. Siiri ei aluksi suostunut syömään eikä juomaan mitään, vasta leikkausta seuraavana iltana maistoi jauhelijaa ja joi hieman vettä.
Siiri on ollut äärettömän reipas ja antanut katsoa haavaa, sekä tarvittaessa nostaa, eikä ole inahtanutkaan kivun merkiksi. Levännyt se on paljon, mutta antaa muiden koiriemme tulla haistelemaan, eikä näin ollen eristämistä ole tarvittu. Oikeastaan en huomaa siinä mitään tavallisesta poikkeavaa, paitsi tuon rauhallisuuden. Miten tämä operaatio sujuikin näin helposti? Muistan muiden koiriemme olleen paljon kipeämpiä.
Haava on todella siistin näköinen ja tikkejäkin vain kolme. Haava on myös huomattavasti lyhyempi mitä muilla koirillamme on ollut. Tikkien takia ei tarvitse nyt varoa niin paljoa ja Siiri pääsee portaatkin alas ja ylös ilman avustamista. Tarpeilla käyminenkin onnistuu hyvin (Siiri oikein pyysi ulos vaikka oli lääkkeistä vielä tokkurainen). Kaulurista se ei ole välittänyt mitään ja antaa laittaa sen takaisin päähänkin, kun välillä annan sen olla ilman (vahdittuna toki).
Nukuin yön Siirin kanssa sohvalla ja neiti tuhisi aamu kahdeksaan saakka :) Töihin lähtiessäni jätin sen koirahuoneeseen, jossa sen tarvitsi olla vain muutaman tunnin yksin, kun Joonas tuli töistä ja päästi sen tarpeilleen. Siiri sai eläinlääkärillä pahoinvointia estävän lääkkeen ja kipulääkettä. Mukaan saimme kipulääkettä, jota pitää antaa yksi tabletti aamupäivisin, sekä antibioottikuurin.
Reipas pikku potilas ♥
Muru
Näytin samalla eläinlääkärille Murun revennyttä korvaa. Hän tuumasi ettei sille tarvitse tehdä mitään, paraneminen on alkanut hyvin. Toivotaan, että reikä pienenee kun kun koira kasvaa, eikä sitä aikuisena edes huomaisi. Muru antoi tutkia pöydällä todella hienosti!
Meille oltiin varattu reilusti aikaa ennen seuraavan asiakkaan tuloa, joten uskalsin pitää Murua irrallaan. Sen perässä saikin sitten juosta, kun se oli vuoron perään sisällä ja ulkona keksimässä kolttosia. Tulipahan selväksi, että Muru on ainut tästä porukasta, joka ei jännitä lainkaan eläinlääkärin vastaanotolla :) Muru tutki sisätilat tarkkaan häntä heiluen ja seurasi lääkärin, sekä hoitajan touhuja. Kun leikkaus alkoi siirryimme ulos odottamaan ja Muru jahtasi perhosia onnellisena, voi sitä koiranpennun riemua.
Siiriä se haisteli ihmeissään ja yritti tökkiä sitä kuonollaan. Kotonakin se kävi Siiriä herättelemässä ja "lohduttamassa". Loppu illasta Siiri ja Muru (sekä Misty) nukkuivat vierekkäin raskaan päivän jälkeen.
0 kommenttia: