Lauma koiria
Mikä on lauma? Mielestäni vähintään kolme koiraa muodostaa lauman. Parhaillaan korista on seuraa toisilleen ja niiden keskinäisiä touhuja on mielenkiintoinen seurata. Laumassa koirien käytös vahvistuu ja esim. vahtivietti korostuu. Varsinkin silloin, kun on pentu/pentuja talossa. Yksi koirista hälyttää vieraasta ja muut yhtyvät pian haukkuun mukaan. Pentu ottaa helposti mallia vanhempien koirien käytöksestä, joten niiden tulisi olla "hanskassa" ennen pennun hankintaa tai muuten sinulla saattaa olla käsissäsi yhden eroahdistuneen, remmissä kiskovan koiran lisäksi useampi samanlainen ;)
Laumassa toimiminen on myös rodusta riippuvaa, jotkut koirat ovat jalostettu toimimaan yhdessä, kun taas toiset viihtyvät paremmin yksin. Lupsakka seurakoira menee todennäköisesti laumassa helpommin, mitä äkäisempi terrieri. Kääpiöpinsereitäkään ei mene temperamenttisen luonteensa vuoksi laumassa määräänsä enempää ja varsinkin sekalaumaa (sekalauma tarkoittaa sitä jos taloudessa on, sekä uroksia, että narttuja) on hankalaa pyörittää mikäli narttuja ei saa juoksujen ajaksi hoitoon tai steriloida. Luonnossa koirat saisivat valita laumansa itse, mutta lemmikkeinä niiden on tyytyminen ihmisen päätöksiin.
Koirien yksilöllisiin tarpeisiin tulee olla aikaa, ja yksin tuskin selviää kovin suuren lauman lenkityksestä, kouluttamisesta ja treenaamisesta. On totta, että kaksi menee siinä missä yksikin, mutta kolmas ei. Pienessä rodussa koirat eivät taloudellisesti vie perikatoon, koska ne eivät syö niin suuria määriä mitä isommat. Mutta eläinlääkärikulut ym. tulevat tietenkin kalliimmaksi, mitä enemmän koiria sinulla on. Koirien hoitoon saaminen lomareissun ajaksi myös vaikeutuu.
Koirilla tulee olla riittävästi tilaa, petejä, luita ym. jotta niiden ei tarvitse kilpailla niistä keskenään. Vaikka yleensä koirat pitkälti vain lepäilevät sisällä en mieltäisi lauman paikaksi kovin ahdasta asuntoa. Koiria pitää pystyä väliaikaisesti eristämään toisistaan toiseen huoneeseen esim. yksinjäämisen tai leikkauksesta toipumisen ajaksi (koirien häkittäminen ei ole eettistä eikä edes laillista). Paras mahdollinen asuinpaikka laumalle olisi omakotitalo isolla aidatulla pihalla. Mutta tällöinkin täytyy muistaa, että koirien liikunnaksi ei riitä pelkästään juokseminen omalla pihalla, vaan niitä täytyy käyttää lenkeillä 'ihmistenkin ilmoilla'.
Meillä on kotona viisi narttua, joista kolme on steriloitu. Kaksi emä ja tytärparia, jotka toimivat parhaiten keskenään, tätä viidettä hieman aremman luonteista ne valitettavasti hieman syrjivät. Koiriemme leikki eroaa laumassa siinä, että ne ovat oma-aloitteisempia, eivätkä tarvitse siihen ihmistä. Koiramme leikkivät mielellään takaa-ajoleikkejä, jolloin yksi juoksee karkuun ja loput juoksevat perään, takaa-ajettava vaihtuu aina edellisen väsyttyä. Mutta täytyy muistaa välillä touhuta koirien kanssa yksitellenkin, ettei niistä tule ns. koirien koiria. Se kun on "vaarana" että pentu leimautuu perheen koiriin enemmän mitä ihmiseen.
Remmilenkeillä lauma herkästi puolustaa toisiaan, remmit menevät sotkuun ja toisten koirien ohitus vaikeutuu, joten käytännöllisempää on hoitaa lenkitys kahdessa osassa. Joonas juoksee kahden koiran kanssa ja minä lenkkeilytän kolme.
Ruokinnan hoidamme siten, että vanhin narttu ja pentu syövät erikseen ja muut samassa tilassa. Yksinjäädessään pentu laitetaan koirahuoneeseen portin taakse, Nelli ja Tara jäävät irralleen asuntoon ja Misty, sekä Siiri yhteen makkareista myöskin portin taakse, jotta koirilla on näköyhteys toisiinsa.
Laumassa toimiminen on myös rodusta riippuvaa, jotkut koirat ovat jalostettu toimimaan yhdessä, kun taas toiset viihtyvät paremmin yksin. Lupsakka seurakoira menee todennäköisesti laumassa helpommin, mitä äkäisempi terrieri. Kääpiöpinsereitäkään ei mene temperamenttisen luonteensa vuoksi laumassa määräänsä enempää ja varsinkin sekalaumaa (sekalauma tarkoittaa sitä jos taloudessa on, sekä uroksia, että narttuja) on hankalaa pyörittää mikäli narttuja ei saa juoksujen ajaksi hoitoon tai steriloida. Luonnossa koirat saisivat valita laumansa itse, mutta lemmikkeinä niiden on tyytyminen ihmisen päätöksiin.
Koirien yksilöllisiin tarpeisiin tulee olla aikaa, ja yksin tuskin selviää kovin suuren lauman lenkityksestä, kouluttamisesta ja treenaamisesta. On totta, että kaksi menee siinä missä yksikin, mutta kolmas ei. Pienessä rodussa koirat eivät taloudellisesti vie perikatoon, koska ne eivät syö niin suuria määriä mitä isommat. Mutta eläinlääkärikulut ym. tulevat tietenkin kalliimmaksi, mitä enemmän koiria sinulla on. Koirien hoitoon saaminen lomareissun ajaksi myös vaikeutuu.
Koirilla tulee olla riittävästi tilaa, petejä, luita ym. jotta niiden ei tarvitse kilpailla niistä keskenään. Vaikka yleensä koirat pitkälti vain lepäilevät sisällä en mieltäisi lauman paikaksi kovin ahdasta asuntoa. Koiria pitää pystyä väliaikaisesti eristämään toisistaan toiseen huoneeseen esim. yksinjäämisen tai leikkauksesta toipumisen ajaksi (koirien häkittäminen ei ole eettistä eikä edes laillista). Paras mahdollinen asuinpaikka laumalle olisi omakotitalo isolla aidatulla pihalla. Mutta tällöinkin täytyy muistaa, että koirien liikunnaksi ei riitä pelkästään juokseminen omalla pihalla, vaan niitä täytyy käyttää lenkeillä 'ihmistenkin ilmoilla'.
Meillä on kotona viisi narttua, joista kolme on steriloitu. Kaksi emä ja tytärparia, jotka toimivat parhaiten keskenään, tätä viidettä hieman aremman luonteista ne valitettavasti hieman syrjivät. Koiriemme leikki eroaa laumassa siinä, että ne ovat oma-aloitteisempia, eivätkä tarvitse siihen ihmistä. Koiramme leikkivät mielellään takaa-ajoleikkejä, jolloin yksi juoksee karkuun ja loput juoksevat perään, takaa-ajettava vaihtuu aina edellisen väsyttyä. Mutta täytyy muistaa välillä touhuta koirien kanssa yksitellenkin, ettei niistä tule ns. koirien koiria. Se kun on "vaarana" että pentu leimautuu perheen koiriin enemmän mitä ihmiseen.
Remmilenkeillä lauma herkästi puolustaa toisiaan, remmit menevät sotkuun ja toisten koirien ohitus vaikeutuu, joten käytännöllisempää on hoitaa lenkitys kahdessa osassa. Joonas juoksee kahden koiran kanssa ja minä lenkkeilytän kolme.
Ruokinnan hoidamme siten, että vanhin narttu ja pentu syövät erikseen ja muut samassa tilassa. Yksinjäädessään pentu laitetaan koirahuoneeseen portin taakse, Nelli ja Tara jäävät irralleen asuntoon ja Misty, sekä Siiri yhteen makkareista myöskin portin taakse, jotta koirilla on näköyhteys toisiinsa.
Nartut reagoivat toistensa juoksuihin ja yleensä niiden jälkeen ovat huomattavasti rauhallisempia, mikäli niille ei tule valeraskauksia. Meillä nartut ovat hoitaneet toistensa pentuja, sitten kun emo on ne päästänyt niiden lähelle (joka tapahtuu yleensä siinä 3-4 viikon jälkeen synnytyksestä). Emo on päässyt helpommalla, kun pennuilla on ollut muitakin leikittäjiä. Jotkut nartut ajoittavat juoksunsakin suunnilleen samoihin aikoihin.
Ikäerot ovat hyvin merkittäviä lauman toimimisen suhteen, samoin kun koirien yksilölliset luonteet. Jos lauma koostuu koirista, joilla on suunnilleen sama ikähaarukka on välien selvittelyitä tiedossa todennäköisesti enemmän, mitä "maltillisemmin" hankittujen kesken. En suosittelekaan ottamaan esim. kahta pentua yhtäaikaa. Meidän koiriemme iät: Nelli 9v7kk, Tara 7v3kk, Siiri 4v2kk, Misty 3v1kk ja Muru 7kk. Mielestäni sopiva ikäero on vähintään 2-3 vuotta.
Laumassa koirille muodostuu tietyt roolit. Meillä Nelli on vanhana ja viisaana se, jota nuoremmat mielistelevät. Tara on se hupsu leikkitäti. Misty lauman suojelija, sekä hellapoliisi, joka ilmoittaa reviirille tulleista vieraista ja menee väliin mikäli leikit äityvät liian rajuiksi. Muru vielä hakee paikkaansa ja Siiri on laumassa pahnan pohjimmaisena.
Kun koiria on useampi täytyy minimoida ne tilanteet, jotka mahdollisesti johtaisivat tappeluun. Koiramme ottavat yhteen todella harvoin, eivätkä koskaan vakavasti. Ne harvat kerrat ovat johtuneet liiallisesta kiihtymisestä tai kilpailusta. Murisemista ei kannata mennä kieltämään, koska se voi johtaa siihen, että koira käy seuraavaksi kiinni toiseen koiraan varoittamatta. Muriseminen on koiran tapa varoittaa toista ja pyytää tilaa itselleen.
Kun koiria on useampi täytyy minimoida ne tilanteet, jotka mahdollisesti johtaisivat tappeluun. Koiramme ottavat yhteen todella harvoin, eivätkä koskaan vakavasti. Ne harvat kerrat ovat johtuneet liiallisesta kiihtymisestä tai kilpailusta. Murisemista ei kannata mennä kieltämään, koska se voi johtaa siihen, että koira käy seuraavaksi kiinni toiseen koiraan varoittamatta. Muriseminen on koiran tapa varoittaa toista ja pyytää tilaa itselleen.
Miksi ihmiset hankkivat useampia koiria? Itse ainakin ostaisin mielummin pentuni kasvattajalta, jolla olisi kotona kyseistä rotua ja näinollen kokemusta sen kanssa elämisestä. Kasvattajan pyrkimyksenä tulisi olla jalostaa rotua eteenpäin ja hänen täytyy pystyä tekemään myös karsintaa, mikä tapahtuu parhaiten tuntemalla omistuksessaan olevat koirat hyvin. Väkisinkin sitä haluaisi jättää kotiin niitä lupaavimpiä yksilöitä, mikäli sopivaa sijoituskotia ei löydy.
Kasvattaja: Entäs ne yksilöt, joista ei ole jalostukseen? Hankin koirani ensisijaisesti perheenjäseneksi, sekä lemmikiksi. Mahdollinen jalostuskäyttö tulee hyvänä plussana. Haluan nähdä koirani kasvun ja ikääntymisen, vanhassa koirassa on sitä elämänviisautta mitä nuorissa ei ole. Luovun koirasta vain mikäli se ei laumaan sovellu. En halua eristää koiria toisistaan, se on liian työlästä ja koiratkin kärsivät mikäli lauma ei toimi.
Aktiiviharrastajilla on useampia koiria varmaankin siksi, että jokaiselle koiralle on paikkansa. Ensimmäinen koira ei välttämättä olekaan soveltunut harrastamiseen esim. terveysseikkojen vuoksi ja on otettu sille kaveri.
Valitettavasti joskus näkee myös koirien hamstraamista ja kierrättämistä. Ei ole oikein kohdella koiraa kertakäyttöesineenä, vaan jokaisen lemmikin tulee olla tarkoin harkittu.
Valitettavasti joskus näkee myös koirien hamstraamista ja kierrättämistä. Ei ole oikein kohdella koiraa kertakäyttöesineenä, vaan jokaisen lemmikin tulee olla tarkoin harkittu.
Koiranko tahdot? No, yhdenkö vaan?
Siitä lähtee lauma kasvamaan.
Seuraavaksi huomaatkin, että olet köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästään löyhä.
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo eikö neljäskään tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudennessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.
No uskallatko leikkiin, miten ois vielä yksi?
Kai saan sen säilytetyksi.
Sängyillä, sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkin hoito iltoja pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuononjäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.
Ei koirien määrällä ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman olisi laumani vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa vielä jää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuivalta näyttää,
kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää.
Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset.
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä kohta oon vainaa?
Silloin lempikoirasi pään polvellesi painaa.
Se katsoo sua rakastaen ja sä päätät jaksaa,
pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi näyttelyyn, yksi jalostusta varten,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkun tarpeen.
Mut talvi on kurja, ei siitä koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee, vaikka taivas räntää lykkää.
Sun naamasi on sininen pakkastaivaan alla
ja iltaisin saat ne ulos ainoastaan karjumalla.
Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut,
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koira elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat ja parhaat ystäväsi.
On maailma muuttunut, ei mikään enää sama,
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.
- kirjoittaja tuntematon -
0 kommenttia: