Jaska fiilis treeneistä ja kisat

torstaina, toukokuuta 14, 2015 New Limit's 0 Comments

Aloitettiin treenaamaan uudessa ryhmässä. Ekalla kertaa hallissa oli SM kisoihin harjoittelevien 3lk rata, jota helpotettiin meidän ryhmälle. Tulevien kisojen jännitys vei osansa meikäläisen keskittymisestä, eikä Mistykään oikein kulkenut. Kouluttajaa lainaten sähän juokset tömistellen kuin norsu. Minkäs sille mahtaa jos omaa "kaksi vasenta jalkaa" ja huonon kunnon flunssan jäljiltä ja ehkä muutenkin. Vähän siis jäi jaska fiilis ensi viikon kisoja ajatellen.

Mutta Muru yllätti jälleen positiivisesti! Se sieti häiriön kentän laidalla/radalla tosi hyvin, ja sen kanssa sai oikein juosta, kuin norsu :)

Seuraavan keskiviikon treenit ei nekään menneet ihan putkeen, jotenkin nyt vaan oli homma kadoksissa. Tuntui, että on ankarat paineet ja kommenttia saa herkästi siitä mitä ei osaa. Miksi harrastamisen pitäisi mennä pelkäksi suorittamiseksi heti kun mainitsee kisaamisen?

Murun kohdalla hankalan putki-hyppykulman hinkkaamisen sijaan päätin siirtyä rallattelemaan helpompaa radan pätkää, kouluttaja ihmettelin kun sille kerroin ettei me Murun kanssa vielä kisata. Hän oli ilmeisesti olettanut muuta :)

Mistyllä paikoitellen tosi sulavaa menoa, mutta hankala keppikulma tuotti vaikeuksia. Ohjureita pitäisi alkaa vähentämään ja meidän pitäisi alkaa harjoittelemaan enemmän ensimmäisen keppivälin hakemista eri kulmista.


Viimekertaisen kisanollan jälkeen tiesin, että seuraavat kisat menee jännittäessä ja sieltä sitten kaksi hylkyä napsahti kyseisestä syystä. Ohjasin päin honkia, eikä ekasta radasta ole juurikaan muistikuvia. Hylky tuli kuitenkin siitä, että Misty jäi putken jälkeen mun selän taa ja haki itsenäisesti väärän hypyn. Misty varasti lähdössä ja roiski kontaktit, me vaan mentiin eikä meinattu. Toisella radalla petrasin ja sain jännityksen kuriin, meillä kulkikin hienosti kunnes ohjasin väärän putken päähän. Tästä me ei kuitenkaan lannistuttu vaan suoritettiin rata loppuun. Jäi kuitenkin tästä jälkimmäisestä radasta kiva olo ja koirakin selkeästi nautti.

Radat oli aika vaikeat 1lk koirakoille, eikä sieltä nollia saatikka tuloksia yleensäkään paljoakaan herunut ainakaan minikoirille. Parhaat tulokset taisi olla yli kahdenkymmenen. Paljon oli ns. tyrkkyesteitä ja yksi pätkä suoraa, jolloin vauhti herkästi karkaa ja koira hakee väärälle esteelle.

Kakkosten ratoja seuratessani huokaisin helpotuksesta ettei me vielä noustukaan, niistä ei oltaisi selvitty! Upeaa katseltavaa oli ne ohjaajat, jotka suorastaan tanssivat radalla.

Seuraavat kisat on jo mietinnässä ja silloin ei jännitä!

Pari videopätkää alla.